FI MVA Mustinkulman Aallonmurtaja "Hippe"

Hippe palautui takaisin kotiin 3-vuotiaana syksyllä 2011. Omistajilla oli kohtalaisia vaikeuksia selvitä arkisista asioista tämän erittäin vilkkaan ja toiminnanhaluisen tytön kanssa, ja ajanpuute vielä pahensi asiaa. Suurimpana ongelmana tytöllä oli ilmeisesti toisille koirille haukkuminen ja metelöinti. Mietinkin mitä meillä mahtaa olla edessä kun meillä oli vastassa iso lauma koiria jossa mukana myös äiti ja sisko joilla molemmilla ihan riittävän iso ego. Tytöllä ei juuri kokemuksia vieraista koirista ollut, ja nekin vähät ilmeisesti negatiivisia.

Alussa oli vain yksi kotiutumispäivä jolloin likalle näytettiin vain pari koiraa joita ei juuri Hippe kiinnostanut millään tavalla. Jatkossa edettiin suht nopealla tahdilla, koiria esiteltiin yksi kerrallaan lisää, ja jokaisen kohdalla Hipelle kerrottiin että ei tarvi hermostua, tämäkin kuuluu porukkaan ja tätäkin kohdellaan hyvin. Ja äitiä varsinkin kunnioitetaan ja sitä ei tosiaankaan kannata haastaa. Heta-mamma oli heti juonessa mukana, Hippe oli hihnassa ja äiti vapaana. Heta tulee tervehtimään tytärtään painamalla leukansa niskan päälle. Kielsin Hippeä reagoimasta. Heta koettaa uudelleen pienen murinan säestyksellä ja jälleen Hippeä kielletään vastaamasta. Kolmannella kerralla Hippe kääntää päänsä sivuun ja saa siitä vuorostaan kehuja sekä Hetalta nauravan ilmeen ja hännänheilutuksen. Ja se tärkein asia ratkaistiinkin juuri sillä hetkellä, alistumalla toiselle selviää ahdistavasta tilanteesta kehuilla. Kolmantena yhdessäolopäivänä meillä oli 8 koiraa yhtäaikaa vapaana huonetilassa, Hippe oli yksi niistä. Hiukan epävarmana tosin, mutta hyvällä alulla laumaelämisessä.

Nykyään Hippe on täysin yhtenä jäsenenä laumassa, kulkee porukan mukana siinä miten muutkin ja leikkii toisten kanssa palloilla. Näyttelyissäkin likka käyttäytyy korrektisti, ainoastaan näyttelyalueelle saapuminen saa Hipen vielä nostamaan kierroksia. Siitäkin onneksi rauhoittuu heti kun pysähdymme itsekin "leiripaikalle." Ja jos Hip pääsee tervehtimään vastaantulijaa, se lähinnä todetaankin ihan ok tyypiksi. Missään vaiheessa Hippe ei ole osoittanut pientäkään agressiivisuuden merkkiä ketään kohtaan, toisille koirille huutelu taitaakin olla lähinnä epävarmuutta ja pelkoa että toinen kuitenkin ehkä aikoo hyökätä.

Omasta väestä Hippe tuntuu olevan kovin riippuvainen, ja yksin se ei tahtoisikaan kotiin jäädä. Useimmiten se napataankin autoon mukaan, sillä likka tuntuu rakastavan autoilua. Sille on tärkeintä että se voi olla vain mukana, eikä tuntienkaan istuminen autossa häiritse sitä yhtään. Joskus se tosin on pakko jättää kotiin, ja silloin se meneekin kylppäriosastolle parhaan kaverinsa sakupaimen Harmin kanssa. Sinne se tuntuu rauhoittuvan parhaiten, ja tilaakin on viileällä lattialla kuitenkin reilusti. Kotona oleskellessamme Hippe hankkiutuu lähes huomaamatta mun jalkojen viereen makaamaan, jos vaihdan paikkaa, Hippe seuraa hetken kuluttua perässä.

Näyttelyura aloitettiin ihan mallikkaasti, jo kolmannessa näyttelyssään likka oli VSP ja sai ensimmäisen sertinsä.

© Taru Vallius
 

Kuvia ei luovuteta virtuaalikenneleille.
Webdesign by Viivi Saarikko 2012. All rights reserved.